miksi se juoksee vain ohitseni,
en sitä tavoita,
en tunne laisinkaan,
tiedän vain,että se puuttuu.
Pienen hippusen kerran huomasin,
haihtui heti pois,
käänsi selkänsä ja käveli.
En piittaa edes kyyneleistä,
jätän ne huomaamatta,
otan kiinni tavoitteista,
mutta puolitiehen jään.
Puutunut on mieli,
väsynytkin hiukan,
sitä vain yrittää ja yrittää,
kunnes taas tipahtaa,
toisina päivinä kovempaa,
toisina vähän hitaampaa.
Elämä varmaan vaan opettaa,
mutta tälle alamäelle ei näy loppua.
Huomenna taas jaksan
pari kuppia kahvia riittänee,
kävelen pirteänä,
toisinaan sieluni vain itkee.
Kunnioitan sitä mitä nyt on,
mutta kotona mietin taas,
kuinka moni sitä samoin arvostaa,
tai ehkä pitää jopa pilkkanaan.
Asiat opitaan kantapään,niskan tai päälaen kautta,
mutta jokainen oppii ne tavallaan,
samapa tuo miten,
jokainenhan menee omia polkujaan''
-emmi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti