keskiviikko 19. lokakuuta 2011

I was thinking I deserve less , always I deserve less , well I just don't do that anymore






Kaikki ne rantautui samaan satamaan,
satamaan jossa ne kaikki valot on kirkkaampia kuin koskaan.
Joku otti valokuvia harmaista joutsenista , kai ne teki niistä kuvista tauluja,
koska niillä oli tosi hienot kamerat , semmoiset joita ne televisiossakin näyttää.
Pari vanhaa miestä hinasi ruostunutta ankkuria,
ruostuneiden unelmien ankkuria jos tarkkoja ollaan.
Ne lauloi jotain kaunista laulua , mutta sanat oli surulliset,
ne näytti onnellisilta mutta sade oli suolaisempaa kuin olisi luullut ,
ne hengitti raskaasti mutta ei sitä kuullut , ne peitti sen hyvin.
Ei ne murehtinu , ne oli ihmisiä joilta olisi hyvä oppia ,
oppia kuuntelemaan itseään , oppia käsittelemään ikävää ja iloa.
Tein matkan ja löysin kodin , kodin mun sisältä
mua rupesi itkettään , mutta mä en ollut surullinen,
se oli hassua , että vaikka näin unta että kaikki karkaa niin se olikin pysynyt vaan unena
ja nyt , tällä kertaa mä en ollut yksin
mun seurana oli onnellisuus ja se oli turvallista.
Ostin kotiintulomatkalla hedelmäkarkkeja ja vaikka tuuli kovaa ei mun ollut kylmä,
oli paljon mistä olisin voinut valittaa mutta katsoin mun peilikuvaa ja sanoin:
Tänään oli hyvä päivä



listen this:
Lene Marlin - everything's good

♥emmi


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Sivun näyttöjä yhteensä

Lukijat