There she goes, walking again through that door and blowing kisses no more

kiire kouluun joka ei edes vielä alkanut. hitusen paukahtaa kirpaisten tämä tieto aivolohkoon,sekä oikeaan että vasempaan.
nälkä jyllää mun vatsassa ja seuraavana tiedossa valokuvaustunti ilman kameraa. life is just wonderful,isn't it?
jos tarkkoja ollaan niin tämä aamu koostukoon 75min x2 turhuudesta!





elämä alkaa olla ok.

I'd really liked to do the same thing you did to me,then let's see if you're able to smile anymore.

Miksi yhden olemattoman punaiset hiukset ajaa mut hulluksi? niin ja vielä nykyään jokapäiväisesti. Armoa.
Sun kohtaaminen ottaa koville, joka kerta. Kaikki pirskaloituu ja mä kiehun. Se haava avataan jokaisella näkemällä.
Just,kehtaat vielä hymyilläkki mulle. Mikä sua vaivaa?
Keep working on that,eikai tässä muuta voi enää sanoa.
Jos ihminen ei tajua virheitään,niin tuskin sitä sitten voi sille enää päähänkään piirtää,pitää vaan luovuttaa ja antaa olla. Ei ole mun asia opettaa sulle moraalisääntöjä.
Joskus tuntuu että se on vaan mä,mutta toi on kyllä lopetettava. Itteni syyttäminen.

ennennäkemätön väsymys ja elämän eliksiiri nollassa,alrighty then.

I still try holding on to silly things, i never learn

yksinkertaisuus,

omat lehmät ojassa,

putoaminen,
niistä on nämä päivät tehty. vaikka mahtuihan mukaan yksi ihan kiitettävän arvosanan ansaitseva päivä,mutta tuntuu että tällä hetkellä enään silläkään ei olisi hirveästi merkitystä. 

unelmoikaa te muut siis vain niillä uusilla laitureilla ja toivokaa ne takas, aivan sama se mulle on, mä en jaksa enää uskoa moiseen.en oikeastaan mihinkään. liika on liika,eikö sitä sulle koskaan opetettu?
ne ketkä ahkeroi eniten,ne saa pienimmän palkan. ne jotka on aina kilttejä,ei niitä koskaan muisteta.
''se ketä mä sylkäsen on mun paras kaveri''

niin,noh itku pitkästä ilosta,se mulle ainakin opetettiin.