maanantai 13. elokuuta 2012

I'd really liked to do the same thing you did to me,then let's see if you're able to smile anymore.

Miksi yhden olemattoman punaiset hiukset ajaa mut hulluksi? niin ja vielä nykyään jokapäiväisesti. Armoa.
Sun kohtaaminen ottaa koville, joka kerta. Kaikki pirskaloituu ja mä kiehun. Se haava avataan jokaisella näkemällä.
Just,kehtaat vielä hymyilläkki mulle. Mikä sua vaivaa?
Keep working on that,eikai tässä muuta voi enää sanoa.
Jos ihminen ei tajua virheitään,niin tuskin sitä sitten voi sille enää päähänkään piirtää,pitää vaan luovuttaa ja antaa olla. Ei ole mun asia opettaa sulle moraalisääntöjä.
Joskus tuntuu että se on vaan mä,mutta toi on kyllä lopetettava. Itteni syyttäminen.

ennennäkemätön väsymys ja elämän eliksiiri nollassa,alrighty then.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Sivun näyttöjä yhteensä

Lukijat