luoja kuinka turhaa,mutta eikö se vähä jotenkin niin mennyt että jokainen on oman onnensa seppä?
lainattuja kirjoja,turhia virkoja ja ehkä jonkin verran sitä parhainta ystävien kesken tehtyä tonnikala-piirakkaa. niin kiitos sulle,ilman tätä mulla olis elämässä semmonen aikamoinen kyynisyyden ja matala-aitaisuuden virtaus. alkaa jo aurinko paistaa vaikka tuuleekin niin että puun oksat katkeilee teille.
part 1
emmi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti