yksi leikkii tulella ja heittää bensaa liekkeihin,kohta ihmetellen miten nyt kävikään niin että jäljellä on enää tuhkat.valittaen sitä kuinka maailma kohtelee huonosti. tekopyhän ironista. vaikka mä tosiaankin haluaisin uskoa karmaan ja sen lakeihin.
kysyttiinkö sulta,oletko sä enää se sama ihminen?
katsottinko sua pitkään,kun et päättänytkään hymyillä?
pysyykö sulla koskaan arpena sana ''anteeksi''?
olitko sä koskaan tulilinjalla?
ei.
mikään näistä ei ole sun kohdalle sattunut.
vaikka toivoisinkin hyvää aina,niin nyt mun mieli muuttuu hetkessä.
siinä hetkessä kun sä menet mun ohi.
mun ohi kaikessa.
mulla ei ole enää varaa valittaa tai valita.
mutta toisaalta jos laskee auringonlaskuja jokapäivä yhden liika, tulee hulluksi.
kevennyksinä on muovattu paperitähtiä ja hymysuita ja niistä mä kiitän.
''Och jag kände dina ögon den natten
Dom följde varje steg
Dom såg mig som någon annan
Och jag kände mig som det''
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti