Doesn't matter if you try, you can always hide

luoja kuinka turhaa,mutta eikö se vähä jotenkin niin mennyt että jokainen on oman onnensa seppä?
lainattuja kirjoja,turhia virkoja ja ehkä jonkin verran sitä parhainta ystävien kesken tehtyä tonnikala-piirakkaa. niin kiitos sulle,ilman tätä mulla olis elämässä semmonen aikamoinen kyynisyyden ja matala-aitaisuuden virtaus. alkaa jo aurinko paistaa vaikka tuuleekin niin että puun oksat katkeilee teille.
part 1

emmi.

There she goes, walking again through that door and blowing kisses no more

kiire kouluun joka ei edes vielä alkanut. hitusen paukahtaa kirpaisten tämä tieto aivolohkoon,sekä oikeaan että vasempaan.
nälkä jyllää mun vatsassa ja seuraavana tiedossa valokuvaustunti ilman kameraa. life is just wonderful,isn't it?
jos tarkkoja ollaan niin tämä aamu koostukoon 75min x2 turhuudesta!





elämä alkaa olla ok.

I'd really liked to do the same thing you did to me,then let's see if you're able to smile anymore.

Miksi yhden olemattoman punaiset hiukset ajaa mut hulluksi? niin ja vielä nykyään jokapäiväisesti. Armoa.
Sun kohtaaminen ottaa koville, joka kerta. Kaikki pirskaloituu ja mä kiehun. Se haava avataan jokaisella näkemällä.
Just,kehtaat vielä hymyilläkki mulle. Mikä sua vaivaa?
Keep working on that,eikai tässä muuta voi enää sanoa.
Jos ihminen ei tajua virheitään,niin tuskin sitä sitten voi sille enää päähänkään piirtää,pitää vaan luovuttaa ja antaa olla. Ei ole mun asia opettaa sulle moraalisääntöjä.
Joskus tuntuu että se on vaan mä,mutta toi on kyllä lopetettava. Itteni syyttäminen.

ennennäkemätön väsymys ja elämän eliksiiri nollassa,alrighty then.

I still try holding on to silly things, i never learn

yksinkertaisuus,

omat lehmät ojassa,

putoaminen,
niistä on nämä päivät tehty. vaikka mahtuihan mukaan yksi ihan kiitettävän arvosanan ansaitseva päivä,mutta tuntuu että tällä hetkellä enään silläkään ei olisi hirveästi merkitystä. 

unelmoikaa te muut siis vain niillä uusilla laitureilla ja toivokaa ne takas, aivan sama se mulle on, mä en jaksa enää uskoa moiseen.en oikeastaan mihinkään. liika on liika,eikö sitä sulle koskaan opetettu?
ne ketkä ahkeroi eniten,ne saa pienimmän palkan. ne jotka on aina kilttejä,ei niitä koskaan muisteta.
''se ketä mä sylkäsen on mun paras kaveri''

niin,noh itku pitkästä ilosta,se mulle ainakin opetettiin.

Nothing lasts forever

hiljaiselo on ollut suuri. on mulla syynikin , mutten jaksa järkyttää maailmaa ravistelemalla sitä lisää.
ehkä pidän pienen paussin ja hengenvedon tästäkin hommasta,niinku kaikesta muustakin.
onneks on ystävät ja red hot chili peppers keskiviikkona. niin unohdin että pian on kouluaki.
katukivet huutaa taas pikkasen liian suurella volumella enkä mä oikeestaan edes osaa tai pysty hiljentämään sitä vaikka ehkä pitäiski. niin,tosiaan pitäiski.
teksti ei suju,eikä hirveesti muukaan mee niinku pään sisällä suunnittelee,mutta siihen on jo totuttu. palataan astioille sitten ku siihen on voimia ja energiaa.
hyvää loppukesää niille jotka siitä voi vielä nauttia ja niinpäinpois! 

'cause i rather hurt than feel nothing at all

niin sataa taas kaatamalla,mutta sadepisaratki on kirkkaita vaikka ne tuntuu iholla kylmältä.

There's no need to talk, because the music is so loud, 'till a taxi drives her back into a morning full of doubts

huomaan viimeinkin sen stop-merkin ja sanon kuskille että jään tässä,vaikka aurinko nouseekin jo liian nopeaa.
mutta niinhän se tekee joka tapauksessa aina aamuisin. aikataulut ja sijainti,niistä ei kyllä ole tietoakaan.
mulle sanottiin että mun nahka on ohut,ainakin jaloista,mutta minkäs teet. tuskin suakaan on luotu siihen että pystyisit kaiken vaan vastaanottamaan. munkin sydän hakkaa taas turhan kovaa,mutta ethän sä huomaa,vaikka mulla olis kuinka ohut nahka.

joo,nähdään sitten illalla,parempi niin.