Hetkonen on vierähtänyt ja hyvä niin,koska nyt on tarkoitus aloittaa kaikki alusta ja siihen on tarvekin. Eli uusi blogini löytyy tästä , sinne siis seurailemaan elämänkulkua :)
Syy siihen on se että tarvitsen jotakin uutta ja ravitsevaa,vanhat saakoon jäädä taakse! uusi alku,uudempi mieli.
Olet muka henkisesti niin vahva ja kaikki se mielellinen rauha saa sut kohtaamaan elämänviivan kultaisen linjan jonka se leikkaa kahdesta eri kohtaa. Kohdataan nyt totuus,sä olet sosiaalinen hylkiö ja luulet itsestäsi aivan liikoja. Aivan niinkuin sun ei tarvisi sanoa sanaakaan,mutta kyllä sä olet sen velkaa. Ei tässä missään ole taaskaan järkeä mutta jos suoraan sanotaan koska se edes olisi ollut järkevää?
Jos talloo paljain jaloin lasinsirpaleita,niin on aivan turha valittaa sitä kuinka haavat jalkapohjissa kirvelee.
Lupaa ja riko. Tuomitse ja nauti. Unohda ja nukahda. Näin helppoa se joillekin on.
Mutta et sä saa henkeä.
mitä mä lupasinkaan onnellisuudesta,en edes muista,mutta välillä kun se aurinko laskee katseensa taivaalta pilvien välistä ja tuo heinäkuun mun harteilleni,mä muistan. valitettavasti myös kesäkuun 11 niin ja se tekee musta onnettoman,että mä tosiaan muistan.
yksi leikkii tulella ja heittää bensaa liekkeihin,kohta ihmetellen miten nyt kävikään niin että jäljellä on enää tuhkat.valittaen sitä kuinka maailma kohtelee huonosti. tekopyhän ironista. vaikka mä tosiaankin haluaisin uskoa karmaan ja sen lakeihin.
kysyttiinkö sulta,oletko sä enää se sama ihminen?
katsottinko sua pitkään,kun et päättänytkään hymyillä?
pysyykö sulla koskaan arpena sana ''anteeksi''?
olitko sä koskaan tulilinjalla?
ei.
mikään näistä ei ole sun kohdalle sattunut.
vaikka toivoisinkin hyvää aina,niin nyt mun mieli muuttuu hetkessä.
siinä hetkessä kun sä menet mun ohi.
mun ohi kaikessa.
mulla ei ole enää varaa valittaa tai valita.
mutta toisaalta jos laskee auringonlaskuja jokapäivä yhden liika, tulee hulluksi.
kevennyksinä on muovattu paperitähtiä ja hymysuita ja niistä mä kiitän.
''Och jag kände dina ögon den natten Dom följde varje steg Dom såg mig som någon annan Och jag kände mig som det''
luoja kuinka turhaa,mutta eikö se vähä jotenkin niin mennyt että jokainen on oman onnensa seppä? lainattuja kirjoja,turhia virkoja ja ehkä jonkin verran sitä parhainta ystävien kesken tehtyä tonnikala-piirakkaa. niin kiitos sulle,ilman tätä mulla olis elämässä semmonen aikamoinen kyynisyyden ja matala-aitaisuuden virtaus. alkaa jo aurinko paistaa vaikka tuuleekin niin että puun oksat katkeilee teille.
part 1
kiire kouluun joka ei edes vielä alkanut. hitusen paukahtaa kirpaisten tämä tieto aivolohkoon,sekä oikeaan että vasempaan. nälkä jyllää mun vatsassa ja seuraavana tiedossa valokuvaustunti ilman kameraa. life is just wonderful,isn't it? jos tarkkoja ollaan niin tämä aamu koostukoon 75min x2 turhuudesta!
Miksi yhden olemattoman punaiset hiukset ajaa mut hulluksi? niin ja vielä nykyään jokapäiväisesti. Armoa.
Sun kohtaaminen ottaa koville, joka kerta. Kaikki pirskaloituu ja mä kiehun. Se haava avataan jokaisella näkemällä.
Just,kehtaat vielä hymyilläkki mulle. Mikä sua vaivaa?
Keep working on that,eikai tässä muuta voi enää sanoa.
Jos ihminen ei tajua virheitään,niin tuskin sitä sitten voi sille enää päähänkään piirtää,pitää vaan luovuttaa ja antaa olla. Ei ole mun asia opettaa sulle moraalisääntöjä.
Joskus tuntuu että se on vaan mä,mutta toi on kyllä lopetettava. Itteni syyttäminen.
ennennäkemätön väsymys ja elämän eliksiiri nollassa,alrighty then.
putoaminen, niistä on nämä päivät tehty. vaikka mahtuihan mukaan yksi ihan kiitettävän arvosanan ansaitseva päivä,mutta tuntuu että tällä hetkellä enään silläkään ei olisi hirveästi merkitystä.
unelmoikaa te muut siis vain niillä uusilla laitureilla ja toivokaa ne takas, aivan sama se mulle on, mä en jaksa enää uskoa moiseen.en oikeastaan mihinkään. liika on liika,eikö sitä sulle koskaan opetettu? ne ketkä ahkeroi eniten,ne saa pienimmän palkan. ne jotka on aina kilttejä,ei niitä koskaan muisteta. ''se ketä mä sylkäsen on mun paras kaveri''
niin,noh itku pitkästä ilosta,se mulle ainakin opetettiin.
